Uskonto ja uusmedia

Olen viime ajat tehnyt väitöskirjaani liittyen uskontotieteen perusopintoja, joissa viimeisimpänä teemana oli uskonto, media ja populaarikulttuuri. Kyseinen osio sai minut pohtimaan tarkemmin sitä, miten uskonto tai yksilöidymmin islamin uskonto näkyy erityisesti uusmedian kohdalla, kuten esimerkiksi sosiaalisen median alustoilla. Uskontotieteilijä Teemu Tairan (2020) mukaan uskontojen medianäkyvyys on lisääntynyt ja lisääntyy yhä voimakkaasti median käytön moninaistuessa. Medialla onkin tärkeä rooli uskontoihin liittyvän keskustelun ylläpitämisessä ja erilaisten uskontonarratiivien luomisessa. 

Sosiaalinen median rooli uskontonarratiivien luomisessa on nykyisin erittäin merkittävä. Uskonnon näkyvyys uusmediassa on mielestäni kiinnostava tarkastelun kohde, sillä median rooli uskonnon näkyvyyteen sisältyvien valtasuhteiden ylläpitämisessä on huomattava.  Sosiaalisessa mediassa voidaan monitahoisesti ja helposti välittää, ylläpitää ja myös kyseenalaistaa uskontoja ja niiden rituaaleja. (Taira 2020.) Tämä sosiaalisen median valta ihmisten ajattelun ohjauksessa on jopa pelottavan voimakasta. Sen voi havaita muun muassa sosiaalisen median keskusteluiden nopeassa polarisoitumisessa. 

Sosiaalisen median haasteena uskontojen kohdalla näkyy erityisesti se, etteivät nämä väylät aina mahdollista riittävän syvällistä uskonnon tarkastelua. Esimerkkinä yleisenä vaikuttamisen väylänä tunnettu Twitter, jossa on erilaisilla twiitellä on mahdollisuus saavuttaa laajaa yleisöä. Twiitit voivat kuitenkin jäädä varsin pinnalliselle asteelle, jolloin keskusteluissa voidaan tarkoituksella tai tahtomattaankin luoda yleistäviä kuvauksia erilaisista ilmiöistä ja ihmisistä. Myös muissa sosiaalisen median sovelluksissa näkyy Twitterin tavoin uusmedialle tyypillinen nopeatempoisuus, joka osaltaan vaikuttaa siihen, että eri ilmiöiden tarkastelu jää pinnalliseksi. 

Uskontokeskustelussa sosiaalisen median kohdalla ongelmana on sosiaalisen median kasvoton keskustelu. Tämä mahdollistaa toisen osapuolen loukkaamisen ja voi aiheuttaa vääriä tulkintoja  muiden keskustelijoiden tarkoitusperistä. Uskontoon linkittyvät keskustelut ovat erityisen alttiita konflikteille. Varsin usein törmää eri some-alustoilla kärkeviin, yleistäviin ja loukkaaviin kommentteihin. Uskonto erityisesti on tunteita herättävä aihe ja erityisesti islamin uskontoon linkitetään paljon tunneskaalan ääripäitä. 

Sosiaalisen median kautta konfliktit välittyvät näiden sovellusten ulkopuoliseen maailmaan ja some-keskusteluiden kautta voidaan valitettavasti masinoida ja toteuttaa ihmisten arkea ja elämää vaikeuttavia tekoja. Lisäksi sosiaalisen median alustoilla voidaan toteuttaa digitaalista vainoamista, joka osaltaan näkyy muun muassa sosiaalityön asiakastyössä yhä laajemmin. Some-alustojen kasvotttomuus mahdollistaa sekä yksilöihin kohdistuvaa vainoa ja väkivaltaa, mutta samaan aikaan nämä sovellukset ovat oivallisia alustoja vihapuheen ja disinformaation levittämiselle. 

Uusmedian vaikuttavuutta uskonnoista ylläpidettäviin narratiiveihin tulisi mielestäni tarkastella yhteiskunnassa laajemmin ja lisäksi tulisi tutkia jatkossa sitä, miten nämä uusmediasta leviävät narratiivit vaikuttavat vähemmistöuskontoja edustavien yhteiskunnalliseen toimijuuteen. Tuottaako uusmedia sellaisia narratiiveja, jotka vaikuttavat yksilöiden mahdollisuuksiin olla osa tätä yhteiskuntaa? 

Lähde: Taira. T. (2020). Media. Teoksessa A. Bergholm; H. Pesonen &T. Sakaranaho. Uskontotieteen ilmiöitä ja näkökulmia. Helsinki: Gaudeamus, 2020. Print. s. 223–233.