Mitä oikeastaan on islamilainen tai islamiin pohjaava sosiaalityö?
Viime blogipostauksessani kerroin kesäkoulumatkastani kauniiseen Sarajevoon. Tuon matkan aikana heräsi paljon ajatuksia sosiaalityöstä ja sen erilaisista muodoista. Nyt perehdymme hieman aiheeseen, joka on minulle erityisen tärkeä: islamilainen sosiaalityö.
 |
| Sarajevon yliopiston islamin opintojen tiedekunta, Kuva: M.Taipale, 2025 |
Mitä on islamilainen sosiaalityö?
Vaikka islamilaisen sosiaalityön käsite on suhteellisen uusi, sen juuret ulottuvat aina profeetta Muhammedin (rh) aikaan asti, jolloin Medinaan perustettiin ensimmäinen sosiaalisen avunannon keskus (Suffah) apua tarvitseville. Tämä perinne korostaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhteisön roolia avun antamisessa. Profeetan (rh) esimerkin kautta islamin historiassa on tämän jälkeen muodostettu yhteisön hyväksi toimivia säätiöitä, joita ohjaa yhteisen hyvän periaate. Arabiaksi tätä periaatetta noudattavista ja sen pohjalta toimivista säätiöistä käytetään termejä waqf (yksikkö) tai awqaf (monikko). Voidaankin todeta, että waqf on yhä edelleen islamilaisen sosiaalihuollon ja muun avunannon ydintä tarjoten islamiin perustuvia keinoja kehittää yhteisöjen ja yhteiskuntien sosiaali -ja terveyspalveluita, koulutusta sekä taloutta.
Islamilainen sosiaalityö yhdistää islamin perusperiaatteet, kuten hyväntekeväisyyden (Zakat), yhteisöllisen avun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Se ei ole pelkkää aineellisen avun jakamista, vaan se pyrkii tukemaan ihmistä kokonaisvaltaisesti – sekä henkisesti että käytännön elämässä. ☪️
Toisin kuin perinteinen sekulaari sosiaalityö, islamilaisen sosiaalityön työorientaatio perustuu suoraan Koraanin ja profeetta Muhammedin (rh) perimätietoon. Se sisältää kuitenkin myös tavanomaisia sosiaalityön menetelmiä, mutta sovittaa ne islamilaisiin arvoihin ja etiikkaan. Tärkeä osa tätä on ajatus yhteisön kollektiivisesta velvoitteesta (fard kifayah), joka tarkoittaa, että koko yhteisön on huolehdittava apua tarvitsevista, kuten orvoista ja muista heikoista.
Uskonto sosiaalityön kumppanina
Suomessa, post-sekulaarissa yhteiskunnassa, olemme tottuneet siihen, että viranomaissosiaalityö on perinteisesti erotettu uskonnosta. Uskonto on nähty kuuluvan pikemminkin seurakuntien diakoniatyöhön. Haasteeksi uskonnon jättäminen viranomaistyönä tehtävän sosiaalityön ulkopuolelle nousee silloin, kun asiakas hyötyisi uskonnon ja hengellisten aspektien huomioimisesta osana sosiaalityötä.
Uskontotietoinen lähestymistapa voi olla avain luottamuksen rakentamiseen monikulttuurisessa työssä. Vaikka sosiaalityöntekijä ja asiakas edustaisivat eri uskontoja, uskonnon merkityksen tunnistaminen voi avata uusia ovia ja syventää keskusteluja. Oman työkokemukseni perusteella tämä lähestymistapa voi auttaa asiakasta ymmärtämään paremmin omaa tilannettaan ja löytämään sisäisiä voimavaroja.
On tärkeää muistaa, että uskontoon perustuva sosiaalityö ei ole aina ratkaisu. Uskonnon huomioiminen on hyödyllistä silloin, kun se selvästi tukee asiakkaan voimavaroja ja auttaa häntä eteenpäin. Se on yksi työkalu muiden joukossa, joka voi rikastuttaa sosiaalityötä ja tehdä siitä entistäkin inhimillisempää ja kokonaisvaltaisempaa.
Lähteet:
Kommentit
Lähetä kommentti